Supafly on Suomen pitkäikäisin hip hoppiin keskittynyt verkkosivusto. Sivusto on elänyt monia muutoksia ja tapahtumien myötä uusiutunut vuosien varrella. Synkimmän vastakkainasettelun aikaan sivustoa kohtaan käytiin kovaakin kamppailua ja se oli muutamat vuodet pois verkosta kokonaan.

Supaflyn henki ei ole kuitenkaan kadonnut. Se on yhdistelmä vanhaa ja uutta eri-ikäisten kohtaamista. Se on ollut areena tuhansille tekijöille ja sadoille tuhansille katsojille.

Kaikki sai alkunsa vuonna 1994
Olimme Itäkeskuksen nuorisotalon pihalla nuoriso-ohjaaja Olli Virkkusen kanssa. Mietimme, mistä saisi maalauspaikkoja lisää. Edessä oleva tyhjä piha ja Itäkeskuksen laskeva aurinko saivat mielen liikkeelle. Mitä jos pihalla olisi jotain mihin maalata? Kuten kontteja, vanhoja bussipysäkkejä tai levyjä?

Alkuperäinen ryhmä, joka ”käynnisti” Supaflyn, oli jo jonkin aikaa tehnyt tilaustöitä eri yrityksille. Nuorisotalon työntekijät olivat auttaneet lupien hakemisessa ja ylläpitäneet yhteyksiä eri firmoihin.

Vain maalaamaan
Tekijöitä ei ollut vaikea saada mukaan. Kaikki tekivät vapaaehtoisesti. Pääajatuksena oli maalauspaikkojen tarjoaminen, ei muuta. Ei mitään hienoa ideologiaa ihmisten ajatusten käännyttämisestä, ”hei tää on taidetta” -juttuja. Kunhan vain tehtiin.

Vapaaehtoisten määrä on aina ollut Supafly-tapahtumissa suuri. Kaiken kaikkiaan reilusti päälle sata henkilöä. Porukka muodostui rakentaja-, catering-, video- ja yleistyöläisistä.

Supafly 1 – 1995
Maalauspintoina oli lastulevyjä. Maalareita oli parikymmentä. Kustannukset ekassa Supaflyssa olivat noin 500e. Työt hoidettiin nuorisoasiainkeskuksen ja vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Suurin osa tavaroista saatiin lahjoituksina. Maalit toimitti Pentisol, bändilava vuokrattiin rakennusvirastolta.

Tapahtuman järjestysmiehet olivat eri puolilta Helsinkiä, ”palkinnot” lähiravintoloista ja liikkeistä. Palkinnoista huolimatta Supafly ei ollut varsinainen maalauskilpailu. Palkinnoilla haluttiin lähinnä kiittää osallistujia, jotka suostuivat paikan päälle taiteilemaan ilman korvausta.

Mainostaminen hoidettiin pääasiassa puskaradion kautta. Varsinaisesti isompaa mainostusta ei ollut. Vähäiset mainokset tehtiin A3-paperille mustavalkoisena. Rahaa ei vaan tahdottu käyttää nelivärimainoksiin. Flyereita painettiin n. 500 kappaletta, joita jaettiin kaduilla ja paikoissa, missä ihmiset liikkuivat.

Alun perin musiikin piti olla viihdyttämässä maalaajia. Dj:t oli tuttuja sekalaisten mutkien kautta, niin kuin osa maalaareistakin. Aurinkoinen sää houkutteli paikalle enemmän yleisöä mitä odotettiin. Tunnelma oli leppoisa.

Supafly 2 – 1996
Toisessa Supaflyssa maalattavana oli rakennusviraston kontteja ja isompia levyjä kuin ekassa.

Samaisessa tapahtumassa oli julkkisvieraana Pauli Aalto-Setälä. Pauli maalasi kahden järjestäjän avustuksella silloisen ohjelmansa (Hyvät, pahat ja rumat) mainosteoksen.

Yleisömäärä oli hieman suurempi kuin edellisessä tapahtumassa. Kun ensimmäinen Supafly veti yleisöä koko päivän aikana muutamia tuhansia, toisessa tapahtumassa arvioitiin kävijöitä olleen noin 5000.

Supafly 3 – 1998
1998 tapahtuma järjestettiin suunnitellummin ja tuolloin tapahtumasta oli ensimmäistä kertaa sivut internetissä. Kävijämäärä sivuilla oli sen verran suuri, että palvelin meni muutaman kerran jumiin. Paikan päällä kävijämäärä pysyi alle 5000, nopea arvio vaihteli 3000 ja 4000 välillä.

Viileä, pilvinen sää vaikutti omalta osaltaan kävijämäärään. Aikaisemmissa tapahtumissa kun aurinko oli porottanut pilvettömältä taivaalta.

Supafly 3:ssa kynäruisku oli huomattavasti suuremmassa valokeilassa kuin aikaisemmin. Halusimme laajentaa ohjelmatarjontaa ja markkinoida nuorisotaloille hankittuja kynäruiskuja ja niiden käyttömahdollisuuksia.

Muutakin toimintaa oli huomattavasti enemmän esillä mm. Funk U-tanssiryhmä. Tapahtuma kiinnosti paljon muitakin kuin hip hop- alaa seuraavia. Kävijöitä tapahtumissa on ollut pitkin Suomea,  mikä osoittaa mielenkiinnon tapahtumaan.

Supafly 4 – 2000
Tämä tapahtuma poikkesi aikaisemmista siten, että fyysistä tapahtumapaikkaa ei ollut. Tapahtumaa pystyi seuraamaan vain internetistä.

Itse maalaukset ja musiikki tehtiin nuorisotaloilla, mutta katsojia paikan päälle ei päässyt. Osa materiaalista oli sen verran raskasta, ettei sitä kovin helposti kotikoneella katsottu, mutta muutoin kokemukset olivat hyvät.

Lazyjay raportoi tunnelmia: ”Keskiviikko, Tapulikaupungin nuorisotalo. Saavuin paikalle ja heti epäonnekseni missasin Rudyn ja Mörkön setit. Kuulin kuitenkin pienimuotoisen Mörkön haastattelun, jossa kysyttiin hieman latteita kysymyksiä, kuten ”Mistä saat ideat freestyleihisi” jne. No kuitenkin deejiit pyörittelivät hip hoppia tyylikkäästi ja tutustuin heti henkilökuntaan. Supafly-staff koostui muutamasta pikkunaskalista kameroiden takaa ja parista vanhemmasta nuoriso-ohjaajasta, jotka olivat kuitenkin hip hoppiin perehtyneitä. Ohjauksesta verkkokameraan vastasi milloin kukakin, mutta ulos tuleva kuva näytti tyylikkäältä, kun se aina junan ohittaessa vilautti kuvaa radalle -katu-uskottavaa todellakin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.